Tunnelmallinen turnaus Uusikaarlepyyssä

Turnaukseen lähdettiin poikkeuksellisen kapealla pelaajamäärällä kun reissuun saatiin nipin napin 2 kentällistä ja maalivahti. Ei jäänyt valmennukselle kovin paljoa variaatioita käytettäviksi tällä pelaajamäärällä.

Ensimmäinen erä rakasta paikallisvastustajaa, KäTaa vastaan näytti sen mitä edellisen turnauksen jälkeen olemme oppineet, vastustaja saatiin pidettyä poissa vaarallisimmilta tekopaikoilta. Oma hyökkäyspelaaminen oli erän vielä tukossa, silti 1-0 johdossa ensimmäiselle erätauolle.

Toiseen erään teemoilla seinäsyötöt ja keskustan käyttö ja niin aukesi peli jo selkeästi paremman näköisenä. Erään kolme tehtyä maalia ja puolustuspäässä erittäin positiivisia suorituksia juurikin niissä asioissa jotka ovat vaivanneet näitä D-tyttöjen sarjapelejä koko alkukauden, eli tällä kertaa ei laidoista enää juostu meistä ohi, eikä keskustaan löytynyt mahdollisuutta haastoille. Erittäin vakuuttavaa pelaamista alas päin koko joukkueelta läpi erän!

Mitähän käärmekeittoa lieneekään vastustaja toisella erätauolla loihtinut, sillä kolmas erä pelattiinkin täysin erilaisissa tunnelmissa. Vastustajalle tuntui pallo pomppivan jokaisessa tilanteessa ja jos oli pienikään mahdollisuus että se livahtaisi jonkin pompun, selän tai muun onnenkantamoisen avustuksella maaliin niin sieltähän se verkosta saatiin kaivaa. Nea pelasi maalissa hienon peli, eikä näille päästetyille mitään voinut, päin vastoin muutama todella loistava koppi joilla pysyttiin voitossa kiinni viimeiselle minuutille saakka. Maalinedustalla täytyy vielä hiukan tehdä töitä jotta irtopalloilla ollaan vähintäänkin omassa päässä AINA ensimmäisenä, nyt niissä vielä hiukan arasteltiin. Erä siis vastustajalle 0-4 ja ottelusta saldona 4-4 tasuri.

Toiseen peliin rosteri kaventui vielä yhdellä pelaajalla, joten Jeppistä vastaan olikin enää 3 puolustajaa käytettävissä. Maaliin vaihdettiin Juulia ja kentällisissä pientä viilausta muutenkin, lähinnä paluu tuttuun ja toimivaksi todettuun Emma-Mannu-Thelma kolmikkoon.Peli olikin heti alkuvihellyksestä lähtien meidän hallinnassamme. Selkeimpänä erona päivän ensimmäiseen verrattuna se että tässä ottelussa oli selvästi enemmän tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia. Muutaman ensimmäisen, kauniisti syötellen tehdyn maalin jälkeen nähtiin pelin keskivaiheilla toisaalta liian paljon ”kuskaamista” yksilötasolla, mutta toisaalta se kuitenkin toimi tässä pelissä. Meille harvinaisesti 5 maalia 12:sta oli pöytäkirjassa ilman syöttäjää.

Loppua kohden pääsimme taas enemmän kiinni meille tyypillisiin seinäsyöttöihin ja sitä kautta vastustajan keskialueen murtamisiin, joista moni laukaus vain tällä kertaa suhisi ohi / yli maalin. Tarkkuutta vielä tytöt! Myös tammikuun ajan treenailtuja pelinrakennuksen asioita alkoi näkymään enenevissä määrin ja siihen ykkösellä sentterin kautta pelaamiseen täytyy tulevissa treeneissä vielä entisestäänkin pyrkiä kannustamaan, sehän näytti toimivan todellisessa pelitilanteessa aina kun sitä vain uskallettiin käyttää!

Kolmannessa erässä valmennus alkoi jo laskeskelemaan penkillä että monikos tyttö se onkaan jo maalin makuun ottelussa päässytkään kun tuntui että kerta toisensa jälkeen onnistumiset osuivat eri pelaajille. 7-1 tilanteessa maalintekijöinä oli jo 7 eri pelaajaa. Kun Neakin vielä 42 minuutin kohdalla onnistui niin eihän valmennus voinut muuta kuin tehdä vielä sen viimeisenkin ratkaisevan siirron, Saimi puolustajan tontilta vasemmaksi laituriksi viimeiselle parille minuutille. Taisi ennättää tyttö puolisen minuuttia tuolla paikalla pelaamaan kun verkko jälleen heilui ja voi tytöt että meitä valmentajia hymyilytti kun se todellakin kävi toteen, JOKAINEN kenttäpelaajamme oli tehnyt vähintään yhden maalin tässä yhdessä ja samassa ottelussa. Täysin uusi ja ennenkokematon, uskomaton kokemus! Vain Juulia maalivahtina ei siihen ”kyennyt” mutta pelasi kyllä sen arvoisesti huippu ottelun omassa päässä tolppien välissä. Lopputuloksena meille täysin ansaittu 12-2 voitto, hyvä tytöt!

Yhteenvetona päivästä jäi ainakin se mieleen kuinka valitettavasti pohjanmaalla tyttöjen aluesarjoissa (ja myös naisten alimmissa divareissa) saadaan pelata hiukan erilaista salibandyä (sählyä?) tuomarilinjan ollessa valitettavan usein ihan liian sallivaa. On toki ymmärrettävää että pelaajien halutaan antaa pelata ilman ”turhia” katkoja ja jäähyjä, ne nyt kuitenkin sattuvat olemaan osa tätä lajia ja tarjoavat erikoistilanteita joita on ihan turhaa harjoitella ellei sellaisia otteluissa juurikaan tuomita. Kun kahteen turnaukseen on nyt peräkkäin sattunut sen verran paljon kommelluksia että seuraavalla kerralla täytynee keskustella tuomariston kanssa jo ennen ottelua että tiedetään mikä on päivän linja, saako pelata 2 polvea maassa, annetaanko sellaisesta jäähy vai vapari, saako vastustajan mailaan lyödä niin että katsomossa saakka kopisee jos vain pallo on sillä puolella lapaa, saako poikittaisella mailalla työntää vastustajan ulos kaukalosta jne jne. Ei ole hirmu helppoa lähteä näin sallivan tuomarilinjan opettamana pelaamaan ylialueellisesti vaikkapa Tampereelle turnauksia joissa puolestaan vihelletään pienimmätkin rikkeet pois! Toisaalta muistakaamme että jokainen tuomari varmasti yrittää kuitenkin parhaansa ja kun liigassa on liigatason tuomarit, divarissa divaritason ja me pelaamme pohjanmaalla D-tyttöjen sarjaa... Ja siitä huolimatta, toimin paljon mielummin siellä vaihtoaitiossa kuin kentällä pillin kanssa joka ei todellakaan ole mikään helppo paikka, jos joku niin luulee niin erotuomareista on huutava pula joten varmasti kaikki halukkaat pääsevät kyllä kokeilemaan. Yleisesti silti on pakko nostaa kissa pöydälle ja todeta ”katsomoraadille” jotta käyttäkää vain sitä ääntä ja antakaa kritiikkiä jatkossakin ja entistäkin enemmän, silloin kun aihetta on. Se luo tuomareille onnistumisen paineita ja toivottavasti näkyy myös entistä tarkempana tuomarilinjana tulevaisuudessa.

Ja jotta tämä raportti voidaan päättää iloisissa tunnelmissa niin todettakoon että ne elementit joita pelaamisessamme ollaan viety harjoituksissa viimeaikoina eteenpäin, toimivat jo hyvin hiukan helpompia vastustajia vastaan. Seuraavassa vaiheessa ne laitetaan toimimaan myös niissä vaikeammissa ja tasaväkisissä otteluissa joten odotusarvot ovat korkealla tulevien turnausten osalta kunhan vain ahkerasti pääsemme joukkueena tässä välissä harjoittelemaan. Kaikki siis innolla mukaan heti maanantain tyttösäbätapahtumaan, sitä seuraaviin harkkapeleihin ja lopulta helmikuun kotiturnauksiin. Mielenkiintoinen kevätkausi on tiedossa siispä TSEMPATAAN ihan jokainen vielä muutama kuukausi!