C-tyttöjen matka Uumajaan
Julkaistu: 12.04.2019 00.00

C-tyttöjen matka Uumajaan

Jo vuosi on vierähtänyt tyttöjen edellisestä matkasta Uumajaan. Tuolloin turnaus koettiin sopivaksi niin järjestelyiden, kuin otteluidenkin osalta, vaikkei silloin yhtään ruotsalaista joukkuetta kyettykään voittamaan, vain jumbofinaalissa yksi suomalaisjoukkue. Nälkää jäi tuolloin niin paljon, että samaan turnaukseen päätettiin lähteä uudelleen siitäkin huolimatta, että vanhemmat jo virittelivät ajatuksia Tshekin reissusta.


Haasteita koettiin ensimmäisen kerran jo ennen turnaukseen ilmoittautumista, kun kumpikin joukkueen maalivahdeista oli estynyt turnausmatkalta. Samoin muutama muukin pelaajamme joutui jättämään matkan väliin. Ratkaisu löytyi kuitenkin joukkueen riemuksi toisesta seurasta, kun kaksi HiPan innokasta nuorta neitiä uskaltautuivat lähtemään vieraan joukkueen mukaan ulkomaille, vieläpä ilmoittamalla, että iskä ei sitten saa lähteä! No tueksi mukaan saatiin kuitenkin toisen äiti, joten ihan ilman tuttua aikuista ei kenenkään tarvinnut lähteä. Lisäksi viimehetken haasteena yksi pelaajista totta kai sairastui juuri matkaa edeltävänä päivänä ja arvottiin kyllä huolella viimeisille minuuteille saakka, että lähteäkkö reissuun vai jäädäkkö kotiin? Ruotsinmatka vei tällä kertaa voiton :)

Lähtökohdat olivat siis osin haastavat, mutta ainakin valmennuksen jonkinlaisena tavoitteena oli yksi ”päänahka” käydä Ruotsista hakemassa. Parannusta siis edelliseen kertaan hakusessa, silti tiedostaen sen että Ruotsissa pelataan edelleen nopeatempoisempaa, fyysisempää ja maalinedustoilla röyhkeämpää salibandyä myös tyttöjen sarjoissa. Vuosi oltiin saatu edellisestä vierailusta oppineina harjoitella ja näihinkin asioihin on pyritty kiinnittämään huomiota harjoittelussa.


Ensimmäinen ottelumme pelattiin suoraan turnauksen pääareenalla, parketilla, josta oli ilmeisesti kiireessä unohdettu liigamatto, sellainen kun kuulemma areenasta löytyi jo lauantain peleissä?!? Parketti ei ole joukkueemme vahvuuksiin koskaan kuulunut ja tälläkin kertaa saimme karvaasti sen kokea. 5 minuuttia pelattuna taululla tylysti jo 0-3 lukemat. Ei tuo parkettikaan numeroita silti täysin selitä, myönnettävä on, että pelivalmiutemme oli kaukana terävimmästä ottelun alussa (eikä selitellä sitä edes bussi-laiva matkoilla, tai aikaisella aamuherätyksellämme).

Tytöt eivät tästä kuitenkaan lannistuneet, vaan laittoivat isompaa vaihdetta silmään ja pelin kuva kääntyikin jopa selväksikin Nibacos hallinnaksi. Kirivaihde puri ja pääsimme jo 4-2 tilanteeseen, kunnes vastustaja iski viidennen tyhjiin. Pelistä jäi silti erittäin positiivinen maku, etenkin kun ennakkoarvion perusteella kyseinen vastustaja IBK Dalen olisi lohkomme suosikkijoukkue, pelasivathan he kotihallissaankin ja seuran naisten joukkue haastoi ruotsin liigan pudotuspeleissä maailman parhaan salibandyjoukkueen, IKSUn.

Toisessa pelissä pääsimme vertaamaan kehitystämme viime vuonna meidät 6-3 voittanutta Luulajalaista Sunderby SK:ta vastaan. Yön levänneinä tässä pelissä kesti enää 30 sekuntia päästä pelirytmiin kiinni, tosin sekin aiheutti meille 0-1 takaa-ajo aseman. Sunderby karvasi selvästi ylempää ja kovempaa kuin prässi, jota ensimmäisessä pelissä saimme. Tuo avasi kuitenkin meille runsaasti 3vs2 hyökkäyksiä, joita ei kuitenkaan ihan vielä osata hyödyntää ainakaan tuloksellisesti. Nämä kun ovat valitettavasti vasta tulevan kauden harjoitusteemoissa tulossa. Lopputuloksena niukka 2-3 tappio siitäkin huolimatta, että sinikeltaistenkin (vai olikohan se valkoisten) lasien läpi katsottuna tästä olisi ollut vähintäänkin tasapeli täysin oikeutettu tulos.

Lauantain toisessa ottelussa jaossa oli vielä alkusarjan sijoitus väliltä 2-4. Sijat 1-2 ja kolmesta lohkosta kaksi parasta kolmosta pelaisivat vielä lauantaina puolivälierän, josta voittajat enää jatkaisivat turnauksessa. Meille turvallisin vaihtoehto olisi ollut tappio tai korkeintaan tasuri, jolloin pelit varmuudella vielä jatkuisivat sunnuntaina. Vaan eihän Ruotsiin lähdetä häviämään, joten täysi höyry päälle ja Skellefteålaista Gamla Stan IBK:ta kaatamaan.

Puoliajalla tilanne näytti tuloksellisesti vielä ”turvalliselta” 1-2 tappioasemalta, siitäkin huolimatta että pelillisesti etenimme kyllä Nibacoksen lievässä hallinnassa ja runsaslukuisempina maalipaikkoina. Toinen puoliaika kuitenkin osoitti talven fysiikkaharjoittelun merkityksen ja ruotsalaiset meinasivat jäädä vallan jalkoihin. Peli vääjäämättä oikealle joukkueelle ja lopulta jopa kohtuullisen ansaittukin 5-3 voitto, ensimmäinen sellainen ruotsalaisista koko joukkueen historiassa! Ja olihan se ilo ja riemu katossa kun koppiin päästiin pelin päätyttyä, kunnes… ainakin valmennuksella heräsi ”pelko” siitä pelataanko vielä puolivälierissä ja olisiko olemassa vaara siitä että turnausmatka voisi jäädä pelien osalta hiukan torsoksi?!? Alkulohkon sijoituksemme kun vahvistui kolmanneksi ja vahvimmat kolmoset pelaisivat lohkovoittajia vastaan.

Jälkikäteen ajatellen nuokin ajatukset olivat kuitenkin turhat, sillä ainahan turnauksissa sattuu yllätyksiä ja tälläkin kertaa yksi lohkovoittajista tippui puolivälierävaiheessa ja meilläkin olisi ollut täydet mahdollisuudet voittaa kenet tahansa tässä turnauksessa, niin tasainen sarja loppupeleissä kuitenkin oli. Yhden pisteen erolla jäimme joka tapauksessa pelaamaan B kaavion pelejä sijoista 9-12, varmistettu silti myös sunnuntaille vähintään yksi ottelu.


B-välierään vastaamme asettui lähes paikallinen Spöland Vännäs IF:n josta ei ennakkoon ollut mitään tietoa, siispä avoimin mielin Ruotsin kaatoon! Toipilaammekin pääsi jo tähän sunnuntain koitokseen pelille mukaan muutamia vaihtoja kokeilemaan ja tavoitteeksi otettiinkin varmistaa lisää peliaikaa myös hänelle, siihenhän ei tarvittu muuta kuin voitto. Peli oli hyvin hallussamme, tosin osoitti jälleen sen meidän joukkueemme lievän heikkouden, eli maalinteon vaikeuden. Tällä kertaa laukaukset jäivät osin peittoihin, mutta enimmäkseen suhahtelivat ohi maalin. No aika moni kuti jäi kyllä myös nousematta ilmaan kovin liukkaan alustan seurauksena, joten vastustajan maalivahdin jalat saivat myös runsaasti töitä. Pitkään mentiin nollanollaa mutta erätauolle pääsimme silti ansaitussa 1-0 johdossa. Toisella puoliajalla vastustajakin sai jo useampia maalipaikkoja aikaan, mutta lainaveskarimme Verrosen tyttö se piti nollapelin Ruotsinmaalla ja kun toinenkin maali pussitettiin vielä toiseen päähän, olimme ansaitusti pelaamassa B-finaalissa ja turnaukseen saatiin vielä se viideskin peli! Toinenkin Ruotsalaisjoukkue kaadettuna!!!

B-finaaliin vastustajaksi valikoitui oman välieränsä voittanut, jo kertaalleen kohdattu Gamla Stan IBK, joten nytpä jo tiedettiin, millaista joukkuetta vastaan valmistaudumme. Siispä Ikeaan syömään ja kohti uusia kujeita. Tällä kertaa turnauksen tavoitteen (kehittyminen ja motivaatio) mukaisesti paketti uusiksi ja jo edellisissä peleissäkin jonkin verran harrastettua pelipaikkojen kierrätystä isommalla kädellä tekemään. Jokainen pelaaja sai kertoa oman pelipaikkatoiveensa ja niitä parhaimpamme mukaan yritimme myös noudattaa. Lähestulkoon jokainen myös toivomalleen paikalle pääsikin, mutta maalivahdin osalta jouduimme tekemään kompromissin, eihän nyt nollapelin pelannutta veskaria voinut mennä vaihtamaan!

Lähellä oli se toinenkin nollapeli kun ensimmäisen puoliajan jälkeen taululla komeili kutkuttavasti Suomi 2 Ruotsi 0. No jollain onnenkantamoisella kuparinen kuitenkin rikkoutui mutta taisipa olla vasta 3-0:n jälkeen ja kun lopputuloskin oli vakuuttavasti 4-1 Suomelle, oli turnaukselle saatu loistava nousujohteinen päätös; tytöt eivät ole hävinneet kertaakaan ruotsalaisille enää sen jälkeen kun ensimmäinen voitto saatiin kairattua!

Mitäs sitten turnausmatkasta jäi muuten mieleen? No ainakin se että laivamatkat sujuivat kohtuullisen hyvin, mitä nyt paluumatkalla vähän keinutti parien oksennusten verran… Vaan eipä se kuperkeikkojen ja kärrynpyörien tekoa laivan seiskakannella silti näyttänyt estävän. Valmennuksella aktiivisuusranneke näytti reissulla korkeimmillaan pulssia 180, joten on sitä eletty aika jännityksessä myös siellä penkin takana. Niin ja Ruotsissa taidetaan käyttää yhtä kokoa liian pieniä farkkuja =) Ja mikä iloisinta, pelillisesti olemme selvästikin kehittyneet ruotsalaisia nopeampaa kuluneen talven aikana!


Kaiken turnauskiireen keskellä joukkue pääsi myös tapaamaan maailman parhaita salibandyn pelaajia, eli Oona ja Veera Kauppia, jotka pelaavat IKSUn joukkueessa Uumajassa ammattilaisina. Nuoret naiset kertoivat kuinka itse ovat nykytilanteeseen päässeet ja antoivat hyviä vinkkejä pelaajillemme. Vaikka on olemassa monta tietä huipulle ja jokaisen tulisi löytää se oma tapansa, niin ainakin Kauppien tavalla, eli harrastamalla useampaa lajia, pelaamalla poikien joukkueissa ja harjoittelemalla määrätietoisesti myös vapaa-ajalla se näyttäisi olevan mahdollista. Jokaisen kannattaa myös laatia omat tavoitteet ja unelmat, sekä myös pyrkiä niihin. Tuliaisina Suomesta veimme sisaruksille kassillisen ruisleipää ja se vaikuttikin olevan kovin mieluisa lahja, olivathan Instagramin mukaan jo kaikki varastot pakasteesta syöty loppuun, eikä ruotsalainen ruisleipä kuulemma vedä vertoja suomalaiselle. Ja kaiken lisäksi kunnon ruisleipähän on erinomainen valinta urheilijalle!



SUUREN suuret kiitokset kaikille matkalla mukana olleille pelaajille, vanhemmille ja taustajoukoille kaikin puolin nappiin sujuneesta reissusta. Kaikilla oli varmasti mieluisa turnausmatka ja turnauksesta saaduilla pelillisillä opeilla on hyvä jatkaa kohti ensi kautta! Erityiskiitokset HiPan lainapelaajillemme Annille ja Miisalle, oli upeaa nähdä kuinka teistä tuli kaikkien mukana olleiden tyttöjemme hyviä ystäviä! Pitäkäähän yhteyksiä myös jatkossa, ei voi tietää mitä tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan?!?


Nibacos C-tytöt suosittelee UmeCupen -turnausta kaikille muillekin joukkueille!

Seuran uusimmat

Nibacos Kokkola ry               

Torikatu 21-23, 67100 Kokkola

Puh. 050 476 9022
toimisto@nibacos.fi


Toimiston aukioloajat:

Maanantai 11.00-16.00

Tiistai 9.00-13.00

Keskiviikko 9.00-13.00

Torstai 8.00-16.00

Perjantai 9.00-15.00


-SALIBANDYÄ SUURELLA SYDÄMELLÄ-